tiistai 8. huhtikuuta 2008

Suhteellista

Ajattelin näin ensiksi kiinnittää huomiota erilaisiin ihmissuhteisiin ja siihen miksi niitä ei aina hyväksytä eri uskontojen piirissä.
Aloitetaan ensiksi ystävyyssuhteista. Olen kuullut, että esimerkiksi tietyt kristilliset ryhmittymät eivät hyväksy tai ainakaan katso hyvällä ystävyyttä uudesti syntyneen kristityn/uskoon tulleen kristityn ja ryhmään kuulumattoman välillä. Itse olen tämän joskus valitettavasti kohdannut, mutta lähinnä se on ollut hieman säälivää ihmettelyä tyyliin: ”Niin Terhukkako ei tiedä kuka JEESUS on?” ja usein kysymys esitetään ystävälleni sivuutettaen minut. Toisaalta esimerkiksi kuulee sanottavan, että Jehovat ja mormonit yrittäisivät myös ystävyyssuhteissa käännyttää toista. Varmaan tätä valitettavasti tapahtuu, mutta itse en onneksi ole joutunut tämän kohteeksi. Tässä voisinkin kiittää kaikkia ystäviäni siitä, että kunnioitatte minun elämänkatsomustani aivan niin kuin minä pyrin kunnioittamaan teidän elämänkatsomustanne. KIITOS!

Seuraavaksi otan tarkastelun kohteeksi seurustelusuhteen. Useissa tai lähes kaikissa uskontokunnissa suositellaan seurustelun aloittamista ainoastaan samaan uskontokuntaan kuuluvan tai siihen kääntyvän henkilön kanssa. Erityisesti olen huomannut, että tämä koskee naisia. en tiedä oletetaanko naisen kääntyvän helpommin toiseen uskontokuntaan vai miksi näin on. Minua feministinä tämä ihmetyttää, sillä suurin osa uskonnoista korostaa ihmisten tasa-arvoa jumalan edessä
.
Avoliitto on useimmissa uskontokunnissa tabu tai synti. Ymmärrän toisaalta miksi joku ajattelee, ettei avoliitto ole yhtä turvallinen kuin avioliitto. Mutta jos joutuu näin ajattelemaan kannattaako sitten avioituminenkaan, jos ei ole varma kestääkö suhde. Ennen kuin kukaan ehtii kommentoimaan suhteen virallistamista, niin mielestäni on aikalailla virallista kun paperit ovat samassa osoitteessa.

Avioliitto, tuo monen naisen unelmien määränpää, on useassa uskonnossa erittäin tärkeä asia ja ainut sallittu yhdessä asumisen muoto. Minulla ei ole mitään avioliittoa vastaan mutta tuntuu usein siltä kuin odotettaisiin kaiken olevan yhtä unelmaa kunhan päästään avioliiton satamaan. Kyllähän naimisiin kannattaa mennä, saavathan molemmat sitä kautta lakioikeuden toisen perintöön, jos ei sitä erikseen avioehdolla kielletä. Mutta sitä en voi käsittää miksi avioliitto ja äitiys on useassa uskonnossa naisen ”uskonnollisen uran” huipentuma.

Onneksi nämä suhteet ovat ihmisten välisiä suhteita ja ihmiset voivat olla hyvin erilaisia sekä kunnioittaa muita häpeämättä omaa elämänkatsomustaan.

maanantai 7. huhtikuuta 2008

Aloittelua

Päätin vähentää muiden blogejen häiriköintiä ja alkaa kirjoittaa itse blogia uskonnoista. Siis huomatkaa, että käsittelen useampia uskontoja ja ainakin pyrin jonkin asteiseen kyseenalaistamiseen.
Itse olen uskontokuntiin kuulumaton ateisti, joka on kiinnostunut itämaisista filosofioista, eniten sydäntäni lähellä on buddhalaisuus. Kuitenkin tietoja eri uskonnoista löytyy. Olen eronnut luterilaisesta kirkosta, mutta sitä ennen kävin lähes 12 vuotta pyhäkoulua ja erillaisia seurakunnankerhoja. Kirjavaan lähipiiriini kuuluu islamilaisia, mormoneja, ateisteja, eri herätysliikkeisiin kuuluvia luterilaisia, "normi"luterilaisia, helluntailaisia ja baptisteja. Olenkin ajatellut, että aiheet tulevat kumpuamaan paljon arjestani ja siinä esiin tulevista asioista.